Ei ole lähdön tunnelmaa. Lontoo kutsuu kuitenkin, ainakin kaksi lentokoneateriaa.Eilen olin soikiona kun totesin että jonkun perhe voi olla yhtä suloinen kuin henkilö. Omassani jokaisella on enemmän tai vähemmän teräviä reunoja.
Valitsen sankarini itse. Itseasiassa minä en sitten moottoripyörähiirien halunnut olla pelastettava tyttö. Kiva tietää kuitenkin että joku on Hawkemainen, puhun usein teini-olosta joka luultavasti tarkoittaa vain sitä sisäistä tunnetta jolloin kissat kehräisivät. Kissat ei puhu kun tuntuu hyvältä.
Eilen yritin piirtää tyttö Hawkea.
3 varttia musiikkia hiljempaa koska on pyhäpäivä. Tahtoisin taivastella tätä pyyntöä suolakurkut kädessä, avautua ja olla että no minä menen muualle.
Vielä pitäisi tehdä vaikka mitä, en tee niitä. Tanssin ikkunaprinsessaa niissä eilisissä tähti pikkuhousuissa koska tahdon, ei koska pitää. Kuuntelen suomipoppia, ei ole enää niin ikävä.
Pikkuhousujen mukana menisi eilinenkin. Todella ikävää.
Kahvia ja suklaata. Hiustuotteet tuoksuu hyvältä.
Jestas, en nähnyt missä hän käy suihkussa - puhumme usein suihkussa olemisesta.
