Kuuntelin tovin hiljaisuutta, avauduin internetin yli, kiukustuin. Kuuntelin baletteja koin turhautumisen tunnetta sillä yleensä minun tekee mieli venytellä klassiseen musiikkiin, mutta kehoni ei ole halukas tekemään mitään. Minusta tuntuu että kehoni haurastuu jatkuvasti, koska pidän sitä niin rumasti. Lihaksia jumittaa, nivelet naksuu ja luut lonksuu.
Kadehdin ihmisiä jotka osaa "kuunnella kehoaan". Minä selkeästi en osaa. Kovin vaivaa se että vaikka tahdon olla kapoinen, notkea ja nopea - on oltava kuitenkin urheilullinen eli omistaa kunnolla aktiivista lihasmassaa joka painaa enemmän kun tahtoisin.
Ristiriitaiset tunteet on sellaisia asioita joita en tahdo näyttää sillä se on kuvottavimpia hetkiä kun joku nimittää minua kaksoismoralistiseksi (olen sitä mutten myönnä)
Uskoisin että keventyisin helposti ainakin 5 kiloa jos lakkaisin liikkumasta, makaisin sängyllä ja lihakset surkastuisivat, toisaalta minusta on upeaa olla urheilullinen ja haastaa omaa kehoani.
Pienin sormeni on tällä hetkellä sininen ja turvonnut - tein arabi-flikki-flikkiä eikä se ensimmäistä lukuunottamatta mennyt kovin hyvin koska jännitin, joten sormeni vääntyi.
Olen kovin vänkyrä.
Todella yksinäinen, niin että kaikuu.
Pitäisikö sille tehdä jotain?
Monet tuoksut lohduttaa ja vastaa moneen harmittavaan ajatukseen.
Kuten appelsiinin tuoksuinen voide.
Jospa menis vaan nukkumaan, uusi päivä varmasti korvaa tämän yöllisen nuutumisen.
No comments:
Post a Comment
kewl pika-pika