which is kind of a letter.
SM-kisat on ohi, suomalaisen cheerleaderina treenikausi loppuu siihen kaikki mikä tulee sen jälkeen on uutta vuotta uuden kauden lupauksineen.
Tämä vuosi on opettanut minulle että Työ tuottaa tulosta
Olen luvannut venytellä lisää - lupasin viime vuonnakin, huomasin että pieni panostus toi tulosta. Nyt laitettaisiin vaihde täysille.
Tahdon harjoitella hyppyjä useammin, vapaa-ajalla. Hankin juuri nilkkapainot jotka ovat parhaimmat sijoitukseni ties kuinka moneen vuoteen. Hypyt ei tunnu enää niin rankalta ja voi keskittyä siihen miltä hyppy näyttää.
Aion oppia lisää akroa. Tänä syksynä otin tavoitteeksi oppia seuraavaan syksyyn mennessä arabiflikin. Seuraavalla viikolla valmentaja kysyi minulta haluanko tehdä kisa-ohjelmassa flikin vai arabiflikin, sillä hetkellä olin innostunut arabiflikistä joten valitsin sen. Opin sen 30 minuuttia myöhemmin tekemään yksin. Tuli olo sellainen olo että "Nyt mä kuulun niiden joukkoon jotka tekee arabiflikkiä kuin mitä tahansa kärrynpyörää"
Sain toteuttaa yhden unelmani SM-kisoissa, juoksevan teko.
Akrobatian oppiminen edellyttää lihaskuntoa, notkeutta ja kehonhallintaa.
Moni akro ei tunnu liian vaikealta kun on päässyt vähän kokeilemaan liikeratoja.
Ehkä luulen itsestäni liikaa, mutta kova työ tuottaa tulosta.
En osaa pelkästään flikkiä, vain arabiflikin joten se on opittava ennen kuin vuosi vaihtuu.
Kevään unelmani on toukkari-voltti tai toukkari-flikki-flikki.
Muuttua tiukaksi päälliseksi. En tiedä mitä sanoisin. Tahdon olla sellainen päällinen joka saa kaiken näyttämään helpolta.
Jos olet harrastaja joka harkitsee lopettamista voit lukea pikku tekstin jos et, hyppää yli!
En harkitse lopettamista. Olen lopettanut junnuissa sen takia että minusta tuntui ettei minulla ole aikaa ystävilleni "tehdä mitään jännää" - kadun sitä, junnu vuodet on parasta aikaa kun oppii akroa helposti on mahdollisuus omistautua. Ystävät on ikuisesti, cheerleading valitettavasti ei. Kadun jokaista vuotta jolloin en harrastanut. Lopetin sennuissa WF:ssä koska minusta tuntui että oli tehtävä töitä enemmän - vuosi myöhemmin valmistuin yhden L:n ja E:n ylioppilaana, samalla valmistuin pukuompelijaksi, olin töissä vaatekaupassa ja mäkissä - Olin edellisenä talvena aloittanut päällisenä GS:ssä.
Viimeksi kun halusin lopettaa itkin koko matkan kotiin, kävelin treeneistä vittuilevassa räntämyrskyssä ja oli oikein että musta tuntui niin kamalalta. Itkin niin paljon että nikottelin jälkeenpäin monta tuntia.
Itkin koska musta tuntui etten kuulunut joukkueeseen, halusin lopettaa koska musta tuntui että musta tuntui nöyryytetyltä, tuntui ettei ketään kiinnostanut joukkueessa keneltä muista tuntui.
Olen 20 - mulla on tunteet ja tulkitsen helposti mitä ympärillä tapahtuu. Päätin kirjoittaa entiselle joukkuellaiselle joka harrastaa toisessa joukkueessa. Hän vastasi vasta parin päivän päästä. Silti se helpotti heti.
Treeneissä oli silloin pilvinen tunnelma, josko joistakin muista tuntui samalta - itkikö joku autokyydissä, pidättelikö joku kiukkupuuskaansa julkisissa?
Olin kauhean lannistunut monet treenit, se on ihan kauheeta kun ihmiset tiuskii ja kiroilee - jos on ujo tai ei ole tottunut sellaiseen on vaikea tehdä sille mitään.
Se vaan painaa. Tuntuu siltä että tahtoo vaan potkasta uutta asennetta sellaisiin pms-pusseihin, huutaa valmentajalle että voisiko hänet heittää pois ja tuoda jonkun kivemman tilalle. "Mä en halua tehdä mitään ton kanssa koska se ei ajattele mitään muuta kuin omaa pahaa oloaan"
Kun olin ollut tarpeeksi nuutunut päätin ravistaa mattoa, tajuta se oma napa ja miksi tekee tätä. Ajatella muiden yli. Herra jumala meidän valmentajatki on tehny tätä monta vuotta niin miksen minäkin. Ja viimeistään sillon kun pääsee kikattelemaan juomatauolla tai treenimatkoilla jengikaverin kaa - niin tajua että mitä mä muka tekisin ilman tätä harrastusta.
Aion kehittyä cheerleaderina, jos mulla ei olis tätä en olis minä.
Tämä urheilulaji on se millä toteutan itseäni, tunnen tekeväni jotain tärkeää ja tavoitteellista.
Cheerleading on opettanut mulle kovaa työtä, yhteistyön merkityksen, onnistumisen tunteen arvostamista, erillaisia arvoja, kunnioitusta, vastuuta ja sitoutumista.
Seuraavassa päivityksessä voisin näyttää mitä kaikkea oon hankkinu jotta ois enempi treeni-intoo ;D
Lopuksi Cheer Confessions kuvia, video jossa on hyviä lainauksia uskomattomalla akrolla ja stunteilla sekä Worlds 2011 "traileri" - jotka inspiroi mua ihan sumulisti joka päivä! Jos vaik en jaksais treenaa, väsyttää tai tuntuu alakuloiselta.
No comments:
Post a Comment
kewl pika-pika